Kirjoituksia

Käsityöllä ja taiteella on yhtymäkohtia, mutta käsityöllä ei ole pitkään aikaan ollut taiteeseen verrattavaa statusta. Taiteen tekeminen on arvostetumpaa, koska se käsitetään yleisesti erityistä taitoa ja ajattelua vaativaksi vapaaksi ilmaisuksi, joka leimautuu luovuuteen, lahjakkuuteen ja henkiseen valaistuneisuuteen. Tällaisella toiminnalla nähdään olevan käsityötä enemmän sisällöllisiä merkityksiä, ja sitä kautta myös luonteva yhteys filosofiaan. Korkeatasoiseksi taiteeksi luokiteltu ilmaisu on myös kulttuuristen arvojen johdosta institutionaalisesti suojeltua. Lue lisääartikkelia ”Vain käsityötä?” >

Elämäni aikana olen asunut erilaisissa tiloissa, ja kaikkia niitä olen pitänyt sen hetkisinä koteinani. Ihmeellistä kyllä, en ole tuntenut voimakasta kaipuuta johonkin tavoiteltavaan unelmakotiin jossain tietyssä paikassa. En ole unelmoinut asunnosta, jossa valo lankeaisi tietyllä tavalla eri vuorokaudenaikoina, tai jossa huoneet olisivat tietyssä järjestyksessä eri ilmansuuntiin nähden, ja jonka ikkunoista avautuisi mieltäni hyväilevä maisema.

En ole koskaan etukäteen tullut miettineeksi, minkälaista reittiä pitkin kotiini saavuttaisiin, minkä kadun varrella se olisi ja missä kaupunginosassa. Olen aina satunnaisesti eksynyt tai joutunut johonkin paikkaan tai kaupunginosaan, jossa minulle on näytetty että tuolla tulisit nyt asumaan. Kaikki menneet asuinpaikat ovat vastaanottaneet minut hyvin, ja kaikissa niissä olen oppinut jotain itsestäni ja maailmasta. Lue lisääartikkelia ”Kotini maailmassa” >

Törmäsin häneen ensimmäisen kerran vuonna 2000, luettuani Helsingin Sanomista jonkun yhteisnäyttelyn arvostelun, jota en jostain syystä edes käynyt katsomassa. Israelilais-tanskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä Tal R, oikealta nimeltään Tal Shlomo Rosenzweig (s. 1967 Tel Avivissa), asui vuosina 2000-2001 Suomessa, toimien Kuvataideakatemiassa vierailevana professorina. Hänellä oli samana vuonna näyttely myös Forum Boxissa. Painoin taiteiljanimen mieleeni, koska se kuulosti oudolta. Vaikka en onnistunut näkemään edellä mainitsemiani näyttelyitä, Helsingin Sanomien sivulla ollut pienehkö kuva hänen teoksestaan rekisteröityi muistiini. Huomioni kiinnittyi omintakeiseen visuaaliseen maailmaan ja leveysasteillamme outoon lilahtavan sinisen sävyyn. Teoksessa oli imua ja ronskia ilmaisua. Yllättävät, vaikeaselkoiset ja ristiriitoja aiheuttavat teoksethan jäävät helposti mieleen pyörimään. Lue lisääartikkelia ”Tal R ja tarinat” >

Inponderabilia, 2018 (1977)
Palazzo Strozzi, Firenze
Kuva: Ritva Määttänen-Valkama

Muistan, että performanssin papittareksikin tituleerattu Marina Abramović (s. 1946) esitti puolisonsa Ulay:n kanssa Ateneumissa ARS 83:ssa performanssin Nightsea Crossing. He tuijottivat hiljaa istuen seitsemän tuntia toisiaan. Seuraavan kerran törmäsin häneen Performanssin tutkimus ja analyysi -kurssilla taidehistoriaa opiskellessani. Muistan kurssilta, että Venetsian biennaalissa vuonna 1997 Abramović pesi verisiä eläinten luita. Ne löyhkäsivät. Joulukuussa törmäsin hänen laajaan retrospektiiviseen näyttelyynsä, The Cleaner, Palazzo Strozzissa Firenzessä. Koko Strozzin täyttänyt näyttely sopi mentaalisen raskautensa johdosta optimaalisesti tämän renessanssipalatsin paksujen seinien sisään. Lue lisääartikkelia ”Marina Abramović, siivooja” >

Kuva: Ritva Määttänen-Valkama

Kiinnostukseni Yves Kleiniä kohtaan syntyi aikoja sitten. Kyseessä oli viehtymys hänen käyttämäänsä maagista sinisen sävyä kohtaan. Myöhemmin kun vierailin Nizzan nykytaiteen museossa ja kohtasin ensimmäisen kerran Kleinin töitä oikeasti, innostuin sinisen sävyn lisäksi kullan, puhtaan pigmentin tekniikan ja monokromaattisten pintojen materiaalisesta läsnäolosta ja merkityksistä, vastakohtana niiden samanaikaiseen mystiseen vetäytyvyyteen ja immateriaalisuuteen.

Maalarin työssäni olen tehnyt paljon kokonaisten seinäpintojen erikoispintakäsittelytöitä eri tekniikoilla. Nämä useimmiten kalkkilaasti-, tempera-, tai öljyvärimaalaustekniikalla tekemäni sisustukseen liittyvät maalaukset ovat lähes aina olleet yhden värisävyn eri valööriasteilla suoritettuja maalauksia, siis itse asiassa monokromaattisia maalauksia. Sisällöllisten merkitysten etsintä ja vuoropuhelu suhteessa kulloisenkin tilan vaatimuksiin lähentävät seinämaalauksia taiteeseen, vaikka niitä harvoin taideteoksiksi kutsutaankin. Seinämaalausprosessia voisi luonnehtia meditatiiviseksi hartaushetkeksi. Suurta pintaa rauhallisesti työstäessään maalari saa olla läsnä kyseisessä hetkessä, hän voi antautua kehonsa liikkeisiin, sekä oman intuitionsa ohjaukseen. Työskentelyn ydin on värin sisällöllisessä merkityksessä, ja siksi Kleinin taide kiinnostaa minua.
Lue lisääartikkelia ”Yves Klein, monokromaattinen taide ja minä” >

Monesti vieraillessani suurissa taidemuseoissa ja kansallisgallerioissa, puhumattakaan niin sanotuista paremmista taidegallerioista, olen kaiken kauniin, ylevän ja merkille pantavan äärellä kokenut selittämätöntä sisäistä ristiriitaa ja kaihertavaa ärtymystä.

Miten näissä kauniisti valaistuissa ylevän sivistyneisyyden harmonisissa temppeleissä voisi muka olla jotain ärsyttävää? Itsensä sivistämisen ja taiteen kokemisen pitäisi tietenkin sopivasti hämmentää, mutta ennen kaikkea sen pitäisi jalostaa sielua antaa voimaa. Lue lisääartikkelia ”Pakahduttava taide” >

Kuvat Ritva Määttänen-Valkama

Prologi

Olen oleskellut Suomen Taiteilijaseuran residenssissä Grassinassa useita jaksoja, viimeksi joulukuussa 2017. Grassina sijaitsee aivan Firenzen läheisyydessä, joten paikalliset taideaarteet ovat käden ulottuvilla. Oman kiinnostukseni kohteena ovat olleet erityisesti renessanssin varhaiskauteen ajoittuvat kirkkojen freskomaalaukset.  Lue lisääartikkelia ”Brancacci –kappeli: harmoniaa, tilallisuutta ja kauniisti laskeutuvia kankaita” >

  
Kuvat 1–2: Vajiko Chachkhiani, Living Dog Among Dead Lions, 2017,
Kuvat Maria Nitulescu, Courtesy of the 2017 Venice Biennale

Vierailin elokuun lopulla Venetsian biennaalissa. Näkemästäni suuresta teosmäärästä monet unohtuivat ja jotkut jäivät pysyvämmin mieleen. Olen syyskuusta lähtien usein palannut ajattelemaan georgialaisen taiteilijan, Vajico Chachkhianin (s. 1985) installaatiota, Living Dog Among Dead Lions. Nimi on Saarnaajan kirjassa olevasta sanonnasta, jossa viitataan elämään ikuisesti sisältyvään toivoon. Teos oli Arsenalen hämärään sisätilaan sijoitettu Georgian maaseudulta siirretty pieni puurakenteinen talo, joka ulkoa katsottuna vaikutti täydelliseltä runoilijan talolta, mutta sisätilat olivat kattolautojen välistä satavan veden aiheuttamassa pilaantumisprosessissa. Lue lisääartikkelia ”Autiotalojen kummallinen kauneus” >

  
© 1998 Kate Rothko Prizel & Christopher Rothko/Kuvasto 2017  /  © Kuvasto 2017

Pariisin modernin taiteen museossa esitettiin keväällä 1999 Mark Rothkon (1903-1970 ) suuri, yli 70 taiteilijan keskeisintä teosta käsittänyt retrospektiivinen näyttely. Tuo näyttely jäi vaikuttavuudessaan pysyvästi mieleeni. En muista minkään muun näyttelyn yhteydessä koskaan kokeneeni samanlaista emotionaalista purkausta kuin tuolloin. Itkin vaellellessani Rothkon monumentaalisten teosten ympäröimänä komean näyttelytilan salista toiseen. Maalaukset oli ripustettu kronologisesti; näyttely alkoi Rothkon varhaisemmista maalauksista ja päättyi viimeisten vuosien tummasävyisiin töihin. Ihmisen elämänkaari aamuruskosta keskipäivän kirkkauteen, joka lopulta sammuu piteneviin varjoihin. Keskeisessä roolissa näyttelyssä olivat hänen voiman vuosiensa suuret värimaalaukset. Lue lisääartikkelia ”Kun taide liikuttaa” >