Kirjoituksia

Grand Palais 3.6.2026

Pariisin-matkani tarkoitus oli viettää syntymäpäivää, ja vielä bonuksena vierailla kahdessa edellä mainitussa näyttelyssä. Matkan lyhyydestä johtuen jouduin vierailemaan molemmissa näyttelyissä samana päivänä. Tämä on minusta kiireinen tapa, koska näkemäänsä on aina hyvä sulatella edes yhden päivän ajan.

Pikakäynti koitui minulle hieman ongelmalliseksi jo siitä syystä, että olin ajatellut viettää enemmän aikaa Hilma af Klintin parissa, siksi katsoin Henri Matissen (1869–1954) näyttelyn ensin. Mielenkiintoni ja valmistautumiseni kohdistui enemmän Hilma af Klintiin, hänen mystisyytensä ja esillä olevan Kymmenen suurinta -teossarjan johdosta. Sarja on osa lähes kahdesta sadasta Temppelimaalauksesta, jotka af Klint oli maalannut 1900-luvun taitteen molemmin puolin visioimaansa spiraalin muotoista esoteeristä temppeliä varten.

Astuin siis 3.6. iltapäivän ensimmäisinä tunteina Grand Palais’n arvokkuuteen, eikä tällä matkalla tukahduttava kuumus onneksi sumentanut ajatuksiani. Olin onnistunut syntymään juuri kesäkuun alussa, joten tänä vuonna sain viettää syntymäpäivääni onnekkaasti Pariisissa, kahden uuvuttavan lämpöaallon välissä, jotka saapuivat kaupunkiin odotettua aiemmin. Lue lisääartikkelia ”Hilma af Klint ja Henri Matisse” >

Maailma on aina ollut ristiriitainen paikka. Nyt tämä ristiriitaisuus on tullut niin iholle, että sitä ei voi paeta. Selviytyäkseen elämästä on helpointa pyrkiä olemaan näkemättä, kuulematta ja ymmärtämättä sitä, mitä ympärillä ja mitä itsessä tapahtuu. Enää ei voi. Täällä haisee tunkkaiselle. Päivitteleminen on tekopyhää, koska olemme tavalla tai toisella osallisia kaikessa meneillään olevassa. En edes viitsi toistaa tai kuvailla tätä mutalätäkköä, koska mutalätäkkö ja surkimus olen myös minä. Koska tapahtuu oppiminen ja valaistuminen? Koska tämä huojuminen loppuu? Lue lisääartikkelia ”Mikä täällä haisee?” >

Lehdistötiedote
Galleria Villa Suruton, Savonlinna 10.1. – 8.2.2025

Näyttelyni lähtökohta perustuu filosofi Emanuele Coccian ajatteluun sisäisyydestä. Emme ole täällä kosmoksessamme erillisinä olentoina, aineina tai maailmoina, vaan olemme kaikki sekoittuneina toisiimme. Elämme toinen toistemme elämissä. Kasvit ovat tehneet maailmamme, koska niiden fotosynteesin tuloksena meillä on ilmakehä. Ilman kasveja ihmiset ja eläimet eivät kykenisi hengittämään. Lue lisääartikkelia ”Kasveja ja tyyppejä” >

Kuun valon
irrottamista
kukista,
rakkauden
katkeran sakeasta
tuoksupilvestä
ilmestyi
sitruunapuun kelta,
oksiston aurinkokunnasta
putoavat sitruunat maahan. Lue lisääartikkelia ”Oodi sitruunalle” >

Ikiaikainen maa

Maailmankuulu saksalainen taiteilijapariskunta, Neo Rauch (s.1960) ja Rosa Loy (s.1958), esiintyi taannoin ensimmäistä kertaa Suomessa, Taide- ja museokeskus Sinkan tuottamassa näyttelyssä Das Alte Land / Ikiaikainen maa.

Molemmat ovat opiskelleet historiallisessa kulttuurikaupunki Leipzigissä, entisessä DDR:ssä, vanhassa ja arvostetussa Hohschule für Grafik und Buchkunstissa. Jaetun Saksan kaudella Leipzigissa syntyi omintakeinen taiteen koulukunta, joka ammensi alueen rikkaasta traditiosta, käytti kerrostumia ja henkilökohtaista tarinankerrontaa sekoittaen. Tämä tapahtui kansainvälisistä trendeistä ja virtauksista välittämättä. Leipzigin koulu perustuu akateemiseen maalaukseen ja eurooppalaisen maalaustaiteen perinteen jatkamiselle. Lue lisääartikkelia ”Imeydyin Rosa Loyn ja Neo Rauchin kuvamaailmaan kuin kärpänen hunajaan” >

Heinikosta se vaivoin erottuu, tuskin sille on nimeäkään. Mihin heimoon se voisi kuulua, terälehdetkin noin pienet. Lyhyen kesän väritön kukka, miten sitä kuvaisi. Se vain on ja jotain siinä sellaista kuin olisi joku kulkemassa kärrytietä hymyillen itseksensä onnellisena hiljaa.
– Sirkka Turkka 1976

Kun ihmisen rakentama maailma on kääntynyt monelta osin pelottavan outoon asentoon, ja tästä on kehkeytynyt elämää uhkaava luonnon vastareaktio, on syntynyt välttämättömyys ihmisen individualismin kyseenalaistamiseen. Ihminen näkee itsensä erityisenä, esineellistää eläimet, materian, kaiken. Me kulutamme, mutta emme ole vuorovaikutuksessa käyttämämme materian kanssa, vaikka itsekin olemme sitä.

Lue lisääartikkelia ”Väräjävää materiaa” >

Varjot ryömivät…
Me olemme eksyksissä,
korvasienien sukua.

– Tomas Tranströmer (1931–2015)

Vietin vuoden 2021 lopulla kaksi kuukautta Suomen Taiteilijaseuran residenssissä, Grassinassa. Olin suunnitellut maalaavani akvarelleilla viitteellisiä muotokuvia erilaisista ihmisistä. Tätä varten ostin firenzeläisestä taiteilijatarvikeliikkeestä ison kasan hyvälaatuisia tuubiakvarelleja ja nipun erikokoisia akvarellipapereita.

Suunnitelmani kuitenkin muuttuivat, kun joku edellinen asukas oli jättänyt ateljeeseen pari laatikollista Schminken-hiiliä. Minun piti vain verrytellä hiilipiirroksilla, mutta lopulta hylkäsin akvarellit ja rakastamani täyteläiset värisävyt kokonaan. Istuin päiväkausia pöydän ääressä piirrellen mustalla hiilellä. Hämärtyneessä illassa sitten käsittelin työt fiksatiivilla ja katselin yläpuolellani aukeavaa tähtitaivasta. Lue lisääartikkelia ”Sienissä on kaikki” >

von wrightin ampuvat ja maalaavat veljekset

Suomen kulttuurisessa kehityksessä on von Wrightin veljesten panos ollut kahdessa mielessä merkittävä. Katoavan ja muuttuvan luonnon dokumentointi, sekä lintujen ja eläinten taiturimainen kuvaaminen akvarelli- ja öljymaalauksin ovat edesauttaneet maassamme sekä luonnontieteellistä tutkimusta, että maalaustaiteen kehitystä. Veljeksiä arvostettiin suuresti jo aikanaan, ja he ovat yhä rakastettuja maalareita. Nyt heidän teoksistaan maksetaan huutokaupoissa huomattavia summia. Lue lisääartikkelia ”Taistelevat metsot” >

Käsityöllä ja taiteella on yhtymäkohtia, mutta käsityöllä ei ole pitkään aikaan ollut taiteeseen verrattavaa statusta. Taiteen tekeminen on arvostetumpaa, koska se käsitetään yleisesti erityistä taitoa ja ajattelua vaativaksi vapaaksi ilmaisuksi, joka leimautuu luovuuteen, lahjakkuuteen ja henkiseen valaistuneisuuteen. Tällaisella toiminnalla nähdään olevan käsityötä enemmän sisällöllisiä merkityksiä, ja sitä kautta myös luonteva yhteys filosofiaan. Korkeatasoiseksi taiteeksi luokiteltu ilmaisu on myös kulttuuristen arvojen johdosta institutionaalisesti suojeltua. Lue lisääartikkelia ”Vain käsityötä?” >

Elämäni aikana olen asunut erilaisissa tiloissa, ja kaikkia niitä olen pitänyt sen hetkisinä koteinani. Ihmeellistä kyllä, en ole tuntenut voimakasta kaipuuta johonkin tavoiteltavaan unelmakotiin jossain tietyssä paikassa. En ole unelmoinut asunnosta, jossa valo lankeaisi tietyllä tavalla eri vuorokaudenaikoina, tai jossa huoneet olisivat tietyssä järjestyksessä eri ilmansuuntiin nähden, ja jonka ikkunoista avautuisi mieltäni hyväilevä maisema.

En ole koskaan etukäteen tullut miettineeksi, minkälaista reittiä pitkin kotiini saavuttaisiin, minkä kadun varrella se olisi ja missä kaupunginosassa. Olen aina satunnaisesti eksynyt tai joutunut johonkin paikkaan tai kaupunginosaan, jossa minulle on näytetty että tuolla tulisit nyt asumaan. Kaikki menneet asuinpaikat ovat vastaanottaneet minut hyvin, ja kaikissa niissä olen oppinut jotain itsestäni ja maailmasta. Lue lisääartikkelia ”Kotini maailmassa” >