Tal R ja tarinat

Törmäsin häneen ensimmäisen kerran vuonna 2000, luettuani Helsingin Sanomista jonkun yhteisnäyttelyn arvostelun, jota en jostain syystä edes käynyt katsomassa. Israelilais-tanskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä Tal R, oikealta nimeltään Tal Shlomo Rosenzweig (s. 1967 Tel Avivissa), asui vuosina 2000-2001 Suomessa, toimien Kuvataideakatemiassa vierailevana professorina. Hänellä oli samana vuonna näyttely myös Forum Boxissa. Painoin taiteiljanimen mieleeni, koska se kuulosti oudolta. Vaikka en onnistunut näkemään edellä mainitsemiani näyttelyitä, Helsingin Sanomien sivulla ollut pienehkö kuva hänen teoksestaan rekisteröityi muistiini. Huomioni kiinnittyi omintakeiseen visuaaliseen maailmaan ja leveysasteillamme outoon lilahtavan sinisen sävyyn. Teoksessa oli imua ja ronskia ilmaisua. Yllättävät, vaikeaselkoiset ja ristiriitoja aiheuttavat teoksethan jäävät helposti mieleen pyörimään.

Vuosia myöhemmin hankin muutaman näyttelyluettelon tutustuakseni Tal R:ään edes jotenkin. Ihmettelin, kuka on tämä epäsovinnainen, outo ja innovatiivinen tyyppi, jonka näyttelyluettelot ovat vaatimattomuudessaan erittäin harkittuja, ja samalla silkkaa dadaa, eikä hänen luovuudellaan näytä olevan rajoja. Hän on tuottelias ja tekee mitä vain: maalaa, piirtää, veistää, rakentaa installaatioita, muuttaa tyyliään! Ihmettelin myös, miten analysoisin taidetta, joka ei omasta näkökulmastani näyttänyt istuvan minkäänlaiseen nykytaiteen genreen. Kulttuurin komposti, jossa erilaiset banaalit materiaalit yhdistyvät konkreettisesti ja käsitteellisesti, synnyttävät uutta elävää liikettä taiteen keskustasta periferiaan, katutaiteeseen ja muuhun, näin joku jossain hänen työskentelyään kuvasi.

Vuoden 2019 alkupuoliskolla näin Emmassa Tal R:n teoksia ensimmäistä kertaa luonnossa. Näyttely, The Men Who Fell from Earth, oli taiteilijaystävysten, Jonathan Meesen, Daniel Richterin ja Tal R:n yhteisprojekti. Kävin katsomassa näyttelyn kolme kertaa. Infotekstissä kokonaisuutta kuvattiin kolmen uusekspressionistisen maalaustaiteen perinnettä uudistavan miehen yhteiseksi installaatioksi. Heidän viimeaikaisia töitään esiteltiin Emmassa myös erillisinä kokonaisuuksina. Pidin kohtaamastani rosoisuudesta, rehvakkaan äijämäisestä banaaliudesta huolimatta.

Kolmikosta Tal R poikkeaa muista mystisenä tarinankertojana. Teoksissaan taiteilija kuljettaa tietoisesti itseään ja katsojaa outoihin matalan ja korkean kohtaamisiin, tiloihin, paikkoihin ja tarinoihin, jotka ovat usein koristeellisia, mutta joissa kauneus ei ole mikään ilmiselvä arvo. Työt sijoittuvat sisällöllisesti ja tyylillisesti aina sellaiseen välimaastoon, joka yllättää katsojan, koska visuaalisesti teoksissa on tuttuutta, mutta niiden ilmapiiri on usein outo, ja rohkeat sommitelmat vetävät maton katsojan alta. Harri Mäcklin kirjoittaa 15.2.2019 Helsingin Sanomien arvostelussa Tal R:n todenneen hyvän taiteen olevan kuin paska kengänpohjassa; se häiritsee, mutta siitä ei millään tahdo päästä eroon. Juuri tästä on kysymys.

”Taideteos, joka kertoo tarinan, pysäyttää ihmisen ajassa ja paikassa, koska tarinat vaativat kuuntelijan”, toteaa Mika Hannula teoksessaan Kosketus, luvussa Tarinoiden ajallisuus (s. 39-49). Hannula siteeraa mm. Paul Ricoeurin ajatuksia. Ricoeurin mukaan me elämme keskellä tarinoita, tarinat ovat inhimillinen ja ikiaikainen tapa ymmärtää todellisuutta, samoin tarinoihin liittyvät symbolit. Pysäytetty ihminen alkaa automaattisesti peilata itseään ja kokemusmaailmaansa pysäyttäjään, siis tässä tapauksessa taideteokseen. Taideteos toimii muodon ja sisällön vuorovaikutuksesta, muodostaa tarinaa, jota itse asiassa me katsojina kirjoitamme. ”Me ajattelemme tarinaa ja tarinoita. Arki menee ja notkuu, me siinä mukana. Se on yhtäaikaisen rauhoittavaa ja rauhatonta, sillä tarinat ovat auki ja kiinni, ne ovat historiallisia ja fiktiivisiä”, kirjoittaa Hannula. Hannulan mukaan me ajattelemme tarinoina ja tarinoita. Tarinat ovat usein tiedostamattomia. ”Narratiivin avulla pääsemme kokemuksellisuuteen ja sen väistämättömyyteen – sen tila- ja aikasidonnaisuuteen”.

Hannulan teosta luettuani tulin ajatelleeksi, että juuri niin Tal R:n teokset toimivat omalla kohdallani. Mehän elämme aina tarinoissa ja tarinoista! Tal R:n teokset ovat tarinoita, jotka monitasoisina väkisin liimautuvat iholle kuin kärpäset hunajaan. Vaikka joidenkin teosten sisältämä melankolia joskus ärsyttää, teoksissa on myös huumoria, inhimillisyyttä ja puhdasta halua. Tal R on myös teknisesti huomattavan taitava.

Kuin vastauksena edellä siteeraamaani Mika Hannulaa, eräässä katsomassani videossa Tal R toteaa olevansa itsekin kuviensa ulkopuolinen henkilö, eräänlainen nukketeatterin nukettaja, tarinankertoja, joka kaivaa taskunpohjalta hänelle annettua materiaalia välitettäväksi katsojille. Tal R:n maalaukset eivät ole ennen muuta maalauksia, vaan universaalia puhetta ihmisille.

Tal R:n maalausten rakenne muistuttaa usein eräänlaista näyttämöä: horisontaaliset linjat, ikään kuin estradi, ilmaisun kollaasimaisuus, jossa struktuuri ja kehykset synnyttävät näyttämöllistä tilallisuutta. Olen Tal R:n kautta ymmärtänyt, miksi minulla ei ole tarvetta nähdä jatkuvasti uusia näyttelyitä. Tämä johtuu siitä, että teosten tarinat jatkuvat mielessä vielä näyttelyn jälkeen. Taiteen katsominen on pitkä ja hitaasti jatkuva prosessi. Me olemme tarinoita itse, ja taiteilijoiden hämmentäminä tarinat jatkuvat meissä yhä uusilla vivahteilla höystettynä.

Kirjallisuus

Hannula Mika, Kosketus. Maalauksen kokemuksellisuus, Parus Verus, 2018.