TAISTELEVAT METSOT
2011
Öljy kankaalle
75 x 85 cm
von wrightin ampuvat ja maalaavat veljekset
Suomen kulttuurisessa kehityksessä on von Wrightin veljesten panos ollut kahdessa mielessä merkittävä. Katoavan ja muuttuvan luonnon dokumentointi, sekä lintujen ja eläinten taiturimainen kuvaaminen akvarelli- ja öljymaalauksin ovat edesauttaneet maassamme sekä luonnontieteellistä tutkimusta, että maalaustaiteen kehitystä. Veljeksiä arvostettiin suuresti jo aikanaan, ja he ovat yhä rakastettuja maalareita. Nyt heidän teoksistaan maksetaan huutokaupoissa huomattavia summia.
Suvun juuret johtavat Skotlantiin, josta Georg Wright -niminen mies lähti 1600 -luvun puolivälissä leivän etsintään, päätyen arvostetuksi suutariksi Narvaan. Täältä George Wrightin sotilasuran valinneen Henrik -pojan tie kulki monien käänteiden jälkeen everstiksi Savon rykmenttiin. Hän kohosi urallaan everstiluutnantiksi ja aateloitiin 1700 -luvun puolivälin jälkeen. Wrightin veljesten isä Henrik Magnus, sotilas hänkin, oli aateloidun Henrikin veljenpoika. Henrik Magnus haavoittui pahasti Suomen sodassa, sai kunniamerkin, ja ryhtyi viettämään eläkepäiviään Haminanlahden rauhassa. Lapsia syntyi yhteensä 14, vain 9 heistä jäi eloon. Maalaavat veljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand olivat siis osa suurta sisarussarjaa.
Henrik Magnuksella oli luja tahto; osittain halvaantuneenakin hän hallitsi perhettään despootin ottein vuoteesta käsin. Taitavana ampujana, metsästäjänä, sekä käsistään erittäin kätevänä Magnus Henrik siirsi nämä ominaisuudet myös poikiinsa. Sanotaankin, että ilman metsästysintoa pojista ei olisi tullut lintumaalareita. Henrik Magnuksen metsästysinnosta kertoo sekin, että liikuntakyvyttömänä, erikoisvalmisteisesta reestään käsin hän pystyi ampumaan suuren teerisaaliin.
Lintujen ampuminen oli tuolloin hyvin luonnollista, eikä sitä eroteltu mitenkään luonnonrakkaudesta. Päinvastoin, nämä seikat liittyivät kiinteästi toisiinsa. Linnunlaulua ensin jumalaiseksi ylistettyään metsästäjä saattoi ampua laululinnun hyvänä saaliinaan. Paradoksaalisempi on oma luontosuhteemme, joka on yhtä aikaa luontoa suojeleva, mutta kuitenkin armottomasti sitä turmeleva ja hyväksikäyttävä.
Maalareina veljekset olivat lähinnä itseoppineita, ja muutoinkin vain vähän kouluja käyneitä. Äiti opetti lapsensa lukemaan. Veljeksistä vanhin, Magnus (1805 – 1868), laitettiin Turun lyseoon, jossa hän viihtyi vain jonkin aikaa. Keskimmäinen, Wilhelm (1810 – 1887), sai käydä hiukan Kuopion triviaalikoulua ja nuorimmainen, Ferdinand (1822 – 1907), ei saanut mitään koulusivistystä kodin ulkopuolella. Tämä ei kuitenkaan estänyt heitä tulemasta kuuluisiksi taiteilijoiksi.
von Wrightin veljeksistä Magnuksesta ja Wilhelmistä tuli maailman mittakaavassa eteviä lintumaalareita. Molemmat osallistuivat ansiokkaasti Ruotsissa Svenska Foglar -nimisen lintukirjan kuvitukseen. Wilhelm jäi pysyvästi Ruotsiin, Magnuksen palatessa Helsinkiin, jossa toimi kartanpiirtäjänä, eläinmuseon konservaattorina, sekä ikuisti Helsinki -näkymiä ja suomalaisia maisemia. Magnus teki elämänsä aikana lyhyen Düsseldorfin -matkan, jolla tapasi myös Werner Holmbergin.
Ferdinand työskenteli muutamaa Ruotsissa vietettyä vuotta lukuun ottamatta koko ikänsä ihanista maisemistaan kuuluisaksi tulleella Haminanlahdella. Hän jäi poikamieheksi ja oli kuten molemmat veljensä, lähinnä itseoppinut maalari. Ainoana oppinaan olivat veljien antama opetus, sekä parin kuukauden rupeama J.W. Ekmanin luona Turussa. Lisäksi Ferdinand teki muutaman kuukauden kestäneen matkan Dresdeniin.
Metsoista on moneksi
Vähäinen oppi ei estänyt Ferdinandiakaan saamasta arvostusta, hänestä tuli Suomessa kuuluisa maalari. von Wrightin veljesten tunnetuimman työn, Taistelevat metsot, Ferdinand maalasi vuonna 1886, ollessaan itse jo 64 -vuotias. Terveydellisistä ongelmistaan huolimatta hän pystyi vielä työskentelemään suurikokoisen maalauksen parissa. Teos on kooltaan 124 x 188,5 cm. Kyseessä on voimakas vanhuudentyö, joka kertoo yksin eläneen, vanhenevan taiteilijan säilyneestä vitaalisuudesta.
Valmistuttuaan teos päätyi Suomen Taideyhdistyksen omistukseen, mutta tyyliltään aika oli ajanut sen ohi. Nuoret taidemaalarit, jotka olivat saaneet oppia Ranskassa, maalasivat jo toiseen tapaan. Kuitenkin kävi niin kuin usein käy; mitä vanhentuneempana taiteentuntijat teosta pitivät, sitä enemmän tuli suosiota suurelta yleisöltä, joka nopeasti otti teoksen omakseen.
Teos on puhutellut suomalaisia jo yli sata vuotta. Yhä jatkuvasta suosiosta kertoo Ateneumin taidemuseossa vuonna 2007 suoritettu yleisöäänestys, jossa se valittiin museon kolmanneksi suosituimmaksi teokseksi. Se on suomalaisten ikoni, koska sen sisään kätkeytyy niin monia suomalaisuuteen liittyviä merkityksiä. Se on elänyt kansakunnan mukana historian eri vaiheissa, ja se on liittynyt yksittäisten ihmisten henkilöhistorioihin koteihin levinneinä jäljennöksinä. Taistelevat metsot on suomalaisten pyhäinkuva maan korvessa kulkevan suojelusenkelin tavoin, mutta toisenlaisessa merkityksessä. Maan korvessa elävät metsot antavat voimaa siinä missä enkeli suojelua.
Taistelevissa metsoissa on useita vangitsevia piirteitä, joista päällimmäisenä nousee sommittelu. Diagonaalisesti, avaran maiseman reunaan vastakkain sijoitetut metsokukot synnyttävät teokseen intensiivisen, musiikillisen tilan, joka suorastaan soi. Tunnelma on kuin räjähdystä odottava, suuren sinfonian alkusoitto. Maalauksen taustan hento, avaruudellinen valo ja koppelon ¨naisellisen¨ viehkeä kaulan ojennus kontrastoituvat etualalla näkyvän metsän tummuuteen, sekä metsokukkojen väkeviin hahmoihin, korostaen entisestään latautunutta tilannetta.
Kaksintaisteluun valmiina olevat, itsetietoiset metsokukot edustavat ikuista draaman aihetta, hyvän ja pahan välistä taistelua. Metsot, suurten metsien uljaat linnut, ovat kansalle lännen sankareita, kaksi yksinäistä cowboyta, jotka taistelevat verissä päin naisesta ja reviiristään. Teoksen eroottinen lataus toimii pinnan alle kätkettynä, silti käsin kosketeltavana. Katsoja aistii intron ensimmäiset tahdit, jonka jälkeen seuraa suuri, räjähtävä finaali. Sitä emme näe tai kuule, voimme vain kuvitella. Tuskin pitsiä nypläävä kotirouva sata vuotta sitten lienee koskaan sallinut itselleen ajatusta siitä, mitä hänen seinällään kunniapaikalla soitimoivat metsot hänelle alitajuisestii symboloivat. Entä mitä ajatteli Ferdinand von Wright, poikamiehenä elellyt taidemaalari? Biisintekijä Moog Konttinen on pukenut oivallisella tavalla sanoiksi Taistelevien metsojen miehisen erotiikan ja kilpailutilanteen:
Mun beibin maku hirvee olla voi,
Mutta pahinta mitä se kotiin toi,
Seinällä soitimoi
Metsot, Taistelevat Metsot, Skitsot Taistelevat MetsotKun toimistosta tuun niin sinä ja minä
Voitais olla kaksin, mut linnut tuijottaa äänettöminä.
Mä rakastan sua, mutta saan estot,
Kun mua katsoo kiimaiset metsot
Taistelevat metsot merkitsee suomalaisille myös suurta luontoa ja sen kunnioitusta, metsää ja riistaa, siis ruokaa. Metsot antavat lohtua ja voimaa, ne yhdistävät kansaa ja sukupolvia. Metsoissa kulminoituu suomalaisuus, moni on tulkinnut teoksen kansallisuusaatteen nousuun ja itsenäistymiseen liittyväksi. Oikein tai väärin, se on vain yksi monista selityksistä.
¨Taistelevat metsot¨ -linkkejä löytyy internetistä sivukaupalla. Jos haluaa kotinsa seinälle jäljennöksen teoksesta, sen voi ostaa kätevästi netistä. Metsoista on tehty kanavatöitä, teollisesti valmistettuja kuvakudoksia, palapelejä, seinälautasia, animaatioita, romaani, runoja, siis mitä tahansa. Osa edustaa puhdasta kitsiä, siis reilulla tavalla huonoa makua, sitä Matti Meikeläisten vapaasti synnyttämää alakulttuuria, osa taas korkeakulttuuria sanan varsinaisessa merkityksessä. Metsoista on moneksi.
