Tekijä: leenal

Ikiaikainen maa

Maailmankuulu saksalainen taiteilijapariskunta, Neo Rauch (s.1960) ja Rosa Loy (s.1958), esiintyi taannoin ensimmäistä kertaa Suomessa, Taide- ja museokeskus Sinkan tuottamassa näyttelyssä Das Alte Land / Ikiaikainen maa.

Molemmat ovat opiskelleet historiallisessa kulttuurikaupunki Leipzigissä, entisessä DDR:ssä, vanhassa ja arvostetussa Hohschule für Grafik und Buchkunstissa. Jaetun Saksan kaudella Leipzigissa syntyi omintakeinen taiteen koulukunta, joka ammensi alueen rikkaasta traditiosta, käytti kerrostumia ja henkilökohtaista tarinankerrontaa sekoittaen. Tämä tapahtui kansainvälisistä trendeistä ja virtauksista välittämättä. Leipzigin koulu perustuu akateemiseen maalaukseen ja eurooppalaisen maalaustaiteen perinteen jatkamiselle. Lue lisääartikkelia ”Imeydyin Rosa Loyn ja Neo Rauchin kuvamaailmaan kuin kärpänen hunajaan” >

Heinikosta se vaivoin erottuu, tuskin sille on nimeäkään. Mihin heimoon se voisi kuulua, terälehdetkin noin pienet. Lyhyen kesän väritön kukka, miten sitä kuvaisi. Se vain on ja jotain siinä sellaista kuin olisi joku kulkemassa kärrytietä hymyillen itseksensä onnellisena hiljaa.
– Sirkka Turkka 1976

Kun ihmisen rakentama maailma on kääntynyt monelta osin pelottavan outoon asentoon, ja tästä on kehkeytynyt elämää uhkaava luonnon vastareaktio, on syntynyt välttämättömyys ihmisen individualismin kyseenalaistamiseen. Ihminen näkee itsensä erityisenä, esineellistää eläimet, materian, kaiken. Me kulutamme, mutta emme ole vuorovaikutuksessa käyttämämme materian kanssa, vaikka itsekin olemme sitä.

Lue lisääartikkelia ”Väräjävää materiaa” >

Varjot ryömivät…
Me olemme eksyksissä,
korvasienien sukua.

– Tomas Tranströmer (1931–2015)

Vietin vuoden 2021 lopulla kaksi kuukautta Suomen Taiteilijaseuran residenssissä, Grassinassa. Olin suunnitellut maalaavani akvarelleilla viitteellisiä muotokuvia erilaisista ihmisistä. Tätä varten ostin firenzeläisestä taiteilijatarvikeliikkeestä ison kasan hyvälaatuisia tuubiakvarelleja ja nipun erikokoisia akvarellipapereita.

Suunnitelmani kuitenkin muuttuivat, kun joku edellinen asukas oli jättänyt ateljeeseen pari laatikollista Schminken-hiiliä. Minun piti vain verrytellä hiilipiirroksilla, mutta lopulta hylkäsin akvarellit ja rakastamani täyteläiset värisävyt kokonaan. Istuin päiväkausia pöydän ääressä piirrellen mustalla hiilellä. Hämärtyneessä illassa sitten käsittelin työt fiksatiivilla ja katselin yläpuolellani aukeavaa tähtitaivasta. Lue lisääartikkelia ”Sienissä on kaikki” >

von wrightin ampuvat ja maalaavat veljekset

Suomen kulttuurisessa kehityksessä on von Wrightin veljesten panos ollut kahdessa mielessä merkittävä. Katoavan ja muuttuvan luonnon dokumentointi, sekä lintujen ja eläinten taiturimainen kuvaaminen akvarelli- ja öljymaalauksin ovat edesauttaneet maassamme sekä luonnontieteellistä tutkimusta, että maalaustaiteen kehitystä. Veljeksiä arvostettiin suuresti jo aikanaan, ja he ovat yhä rakastettuja maalareita. Nyt heidän teoksistaan maksetaan huutokaupoissa huomattavia summia. Lue lisääartikkelia ”Taistelevat metsot” >

Käsityöllä ja taiteella on yhtymäkohtia, mutta käsityöllä ei ole pitkään aikaan ollut taiteeseen verrattavaa statusta. Taiteen tekeminen on arvostetumpaa, koska se käsitetään yleisesti erityistä taitoa ja ajattelua vaativaksi vapaaksi ilmaisuksi, joka leimautuu luovuuteen, lahjakkuuteen ja henkiseen valaistuneisuuteen. Tällaisella toiminnalla nähdään olevan käsityötä enemmän sisällöllisiä merkityksiä, ja sitä kautta myös luonteva yhteys filosofiaan. Korkeatasoiseksi taiteeksi luokiteltu ilmaisu on myös kulttuuristen arvojen johdosta institutionaalisesti suojeltua. Lue lisääartikkelia ”Vain käsityötä?” >

Elämäni aikana olen asunut erilaisissa tiloissa, ja kaikkia niitä olen pitänyt sen hetkisinä koteinani. Ihmeellistä kyllä, en ole tuntenut voimakasta kaipuuta johonkin tavoiteltavaan unelmakotiin jossain tietyssä paikassa. En ole unelmoinut asunnosta, jossa valo lankeaisi tietyllä tavalla eri vuorokaudenaikoina, tai jossa huoneet olisivat tietyssä järjestyksessä eri ilmansuuntiin nähden, ja jonka ikkunoista avautuisi mieltäni hyväilevä maisema.

En ole koskaan etukäteen tullut miettineeksi, minkälaista reittiä pitkin kotiini saavuttaisiin, minkä kadun varrella se olisi ja missä kaupunginosassa. Olen aina satunnaisesti eksynyt tai joutunut johonkin paikkaan tai kaupunginosaan, jossa minulle on näytetty että tuolla tulisit nyt asumaan. Kaikki menneet asuinpaikat ovat vastaanottaneet minut hyvin, ja kaikissa niissä olen oppinut jotain itsestäni ja maailmasta. Lue lisääartikkelia ”Kotini maailmassa” >

Törmäsin häneen ensimmäisen kerran vuonna 2000, luettuani Helsingin Sanomista jonkun yhteisnäyttelyn arvostelun, jota en jostain syystä edes käynyt katsomassa. Israelilais-tanskalainen taidemaalari ja kuvanveistäjä Tal R, oikealta nimeltään Tal Shlomo Rosenzweig (s. 1967 Tel Avivissa), asui vuosina 2000-2001 Suomessa, toimien Kuvataideakatemiassa vierailevana professorina. Hänellä oli samana vuonna näyttely myös Forum Boxissa. Painoin taiteiljanimen mieleeni, koska se kuulosti oudolta. Vaikka en onnistunut näkemään edellä mainitsemiani näyttelyitä, Helsingin Sanomien sivulla ollut pienehkö kuva hänen teoksestaan rekisteröityi muistiini. Huomioni kiinnittyi omintakeiseen visuaaliseen maailmaan ja leveysasteillamme outoon lilahtavan sinisen sävyyn. Teoksessa oli imua ja ronskia ilmaisua. Yllättävät, vaikeaselkoiset ja ristiriitoja aiheuttavat teoksethan jäävät helposti mieleen pyörimään. Lue lisääartikkelia ”Tal R ja tarinat” >

Muistan, että performanssin papittareksikin tituleerattu Marina Abramović (s. 1946) esitti puolisonsa Ulay:n kanssa Ateneumissa ARS 83:ssa performanssin Nightsea Crossing. He tuijottivat hiljaa istuen seitsemän tuntia toisiaan. Seuraavan kerran törmäsin häneen Performanssin tutkimus ja analyysi -kurssilla taidehistoriaa opiskellessani. Muistan kurssilta, että Venetsian biennaalissa vuonna 1997 Abramović pesi verisiä eläinten luita. Ne löyhkäsivät. Joulukuussa törmäsin hänen laajaan retrospektiiviseen näyttelyynsä, The Cleaner, Palazzo Strozzissa Firenzessä. Koko Strozzin täyttänyt näyttely sopi mentaalisen raskautensa johdosta optimaalisesti tämän renessanssipalatsin paksujen seinien sisään. Lue lisääartikkelia ”Marina Abramović, siivooja” >

Kiinnostukseni Yves Kleiniä kohtaan syntyi aikoja sitten. Kyseessä oli viehtymys hänen käyttämäänsä maagista sinisen sävyä kohtaan. Myöhemmin kun vierailin Nizzan nykytaiteen museossa ja kohtasin ensimmäisen kerran Kleinin töitä oikeasti, innostuin sinisen sävyn lisäksi kullan, puhtaan pigmentin tekniikan ja monokromaattisten pintojen materiaalisesta läsnäolosta ja merkityksistä, vastakohtana niiden samanaikaiseen mystiseen vetäytyvyyteen ja immateriaalisuuteen.

Maalarin työssäni olen tehnyt paljon kokonaisten seinäpintojen erikoispintakäsittelytöitä eri tekniikoilla. Nämä useimmiten kalkkilaasti-, tempera-, tai öljyvärimaalaustekniikalla tekemäni sisustukseen liittyvät maalaukset ovat lähes aina olleet yhden värisävyn eri valööriasteilla suoritettuja maalauksia, siis itse asiassa monokromaattisia maalauksia. Sisällöllisten merkitysten etsintä ja vuoropuhelu suhteessa kulloisenkin tilan vaatimuksiin lähentävät seinämaalauksia taiteeseen, vaikka niitä harvoin taideteoksiksi kutsutaankin. Seinämaalausprosessia voisi luonnehtia meditatiiviseksi hartaushetkeksi. Suurta pintaa rauhallisesti työstäessään maalari saa olla läsnä kyseisessä hetkessä, hän voi antautua kehonsa liikkeisiin, sekä oman intuitionsa ohjaukseen. Työskentelyn ydin on värin sisällöllisessä merkityksessä, ja siksi Kleinin taide kiinnostaa minua.
Lue lisääartikkelia ”Yves Klein, monokromaattinen taide ja minä” >

Monesti vieraillessani suurissa taidemuseoissa ja kansallisgallerioissa, puhumattakaan niin sanotuista paremmista taidegallerioista, olen kaiken kauniin, ylevän ja merkille pantavan äärellä kokenut selittämätöntä sisäistä ristiriitaa ja kaihertavaa ärtymystä.

Miten näissä kauniisti valaistuissa ylevän sivistyneisyyden harmonisissa temppeleissä voisi muka olla jotain ärsyttävää? Itsensä sivistämisen ja taiteen kokemisen pitäisi tietenkin sopivasti hämmentää, mutta ennen kaikkea sen pitäisi jalostaa sielua antaa voimaa. Lue lisääartikkelia ”Pakahduttava taide” >